Usko kuuluu jokaiseen arkipäivään. Jokainen uskoo jonkin, vaikkei aina sitä huomaakkaan. Usein kohde on tulevaisuuden tapahtuma, johon on jonkinlainen toivomus. Siitä voi olla kokemusta tai siitä on kertynyt tietoa. Siihen liittyy kuitenkin tietty epävarmuus. Pieni arjen uskon esimerkki: määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä uskoo, että jos työn tekee hyvin, määräaikainen työsopimus uusitaan. Tarkkaa varmuutta siitä ei ole, mutta aikaisemmat tapahtumat tai kertomukset ovat johtaneet toetynlaiseen luottamukseen kyseiseen, uskoon että työsuhde jatkuisi. jatkuu Toinen käytännön esimerkki voisi olla joen yli uiminen. Et ole aikaisemmin tehnyt sitä, mutta olet tehnyt jotain vastaavaa. Uskot, että jaksat uida joen poikki vaikka joki virtaa vuollasti. Molemmissa esimerkeissä on yhteistä usko itseen ja omaan tekemiseen. Toive, että itse voi vaikuttaa.
Usko voi kohdistua itsen lisäksi myös lähimmäisiin. 1800 -luvulla eli kuuluisa nuorallakävelijä akrobaatti ranskalainen Charles Blondin (1824-97). Hänet muistetaan siitä että hän ylitti Niagaran putoukset nuoralla kävellen jopa 300 kertaa. Matkaa oli 335m 50 m korkeudessa. Ensin hän ylitti puutokset tasapainoa helpottavan riiun kanssa, sitten ilman sitä. Sen jälkeen hän ylitti sen puujaloilla kävellen ja tuli takaisin silmät sidottuna. Yleisö oli haltioissaan. Hän otto kottikärryt ja työnsi ne narua pitkin toiselle puolelle ja takaisin. Sen jälkeen hän kysyi: "Uskotteko, että voin työntää miehen kottikärryissä nuoraa pitkin toiselle puolelle?" Yleisö huusi: "Uskon". Blondin kysyi "Kuka hyppää kyytiin?" Kukaan ei ollut halukas. Lopulta takaa tuli vanha nainen, joka hyppäsi kyytiin. Blondin työnsi hänet yli ja takaisin. Tuo vanha nainen oli Blondinin äiti. Usko ei ole vain sanoja, järjen päätös vaan aktiivinen askel, panna luottamus johonkin ja toimia. Usko voi olla positiivinen, mutta myös negatiivinen. Siitä voi tulla hierarkkinen hallintojärjestelmä. Mitä tarkoitan sillä? Jokin asia tai henkilö saa suuremmat valtuudet elämässä kuin sillä oikeasti pitäisi olla. Nostetaan uskon / palvonnan kohteeksi ruoka, raha tai työnteko. Tai vastaavasti uskotaan jonkin poliittisen järjestelmän tai vallankumouksen muuttavan radikaalisesti tai jopa tuovan pelastuksen.
Usko voi kohdistua itsen lisäksi myös lähimmäisiin. 1800 -luvulla eli kuuluisa nuorallakävelijä akrobaatti ranskalainen Charles Blondin (1824-97). Hänet muistetaan siitä että hän ylitti Niagaran putoukset nuoralla kävellen jopa 300 kertaa. Matkaa oli 335m 50 m korkeudessa. Ensin hän ylitti puutokset tasapainoa helpottavan riiun kanssa, sitten ilman sitä. Sen jälkeen hän ylitti sen puujaloilla kävellen ja tuli takaisin silmät sidottuna. Yleisö oli haltioissaan. Hän otto kottikärryt ja työnsi ne narua pitkin toiselle puolelle ja takaisin. Sen jälkeen hän kysyi: "Uskotteko, että voin työntää miehen kottikärryissä nuoraa pitkin toiselle puolelle?" Yleisö huusi: "Uskon". Blondin kysyi "Kuka hyppää kyytiin?" Kukaan ei ollut halukas. Lopulta takaa tuli vanha nainen, joka hyppäsi kyytiin. Blondin työnsi hänet yli ja takaisin. Tuo vanha nainen oli Blondinin äiti. Usko ei ole vain sanoja, järjen päätös vaan aktiivinen askel, panna luottamus johonkin ja toimia. Usko voi olla positiivinen, mutta myös negatiivinen. Siitä voi tulla hierarkkinen hallintojärjestelmä. Mitä tarkoitan sillä? Jokin asia tai henkilö saa suuremmat valtuudet elämässä kuin sillä oikeasti pitäisi olla. Nostetaan uskon / palvonnan kohteeksi ruoka, raha tai työnteko. Tai vastaavasti uskotaan jonkin poliittisen järjestelmän tai vallankumouksen muuttavan radikaalisesti tai jopa tuovan pelastuksen.
"Usko ei ole vain sanoja, järjen päätös vaan aktiivinen askel, panna luottamus johonkin ja toimia"
Mitä itse ajattelen uskosta?
Uskoa voi mielestäni hyvin kuvata ankkurin heittämisenä. Heitäkö ankkurin omaan itseeni tai ystävään, yhteiskunnalliseen järjestelmään vai jonkin suurempaan esim Jumalaan. Mitä käy kun myrsky tulee, sairastin, ystävä pettää kuolee, yhteiskunnalliset valtarakenteet muuttuvat tai pettävät. Kristillinen usko on määrittelty Raamatussa varsinaisesti vain yhdessä paikassa Heprealaiskirjeessä. Sen mukaan usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautuminen, mitä ei voi nähdä. Joidenkin mukaan usko on käsivarsi, joka ottaa vastaan Jumalan armon, eli hyvyyden.
Minulle usko on suhde. Suhde taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Sitä, että haluan oppia tuntemaan Hänet paremmin ja Isän tahdon. Siihen kuuluu suhteen hoito: keskustelu Isän kanssa (rukous) ja häneen tutustuminen/tiedon hankinta (Raamatun lukeminen/tutkiminen). Jos Suhde on rakas: siinä viihtyy ja se muuttaa. Se muuttaa asenteita, ajattelua ja käytöstä. Jumala on minulle elävä. Hänen läsnäolonsa voi oppia aistimaan vaikka häntä ei näe. Jumala täyttää minussa jotain kaipuuta, tyhjyyttä, surua, turvattomuutta. Laihdutan itseäni jos maailma tuntuu kaatuvan päälle Isä rakastaa minua. Jeesus haluaa auttaa ja lohduttaa ja ottaa syliin. Kun luen Raamattu tai kuulen jumalan sanaa opin tuntemaan jumalaa ja uskoni vahvistuu. Raamatun mukaan olen uusi luomus, rakas, ainutkertainen ja oppiva. Usko tulee sanan kuulemisesta. Usko ei synny tyhiössä.
Vaikka on usko on yhteinen: eli uskovilla suhde Jeesukseen, se miten kokee vai kokeeko uskoa, on henkilökohtainen. Olemme kaikki erilaisia ja suhteemme ovat erilaisia. Koeemme myös asiat erilailla. Jumala tuntee meidät, vaikka me tuntisimme hänet vähän huonosti. Jeesus on herrasmies, hän tulee vain kutsusta elämään. Ei väkisin tai pyytämättä. Hän antaa aina meille valinnanvapauden. Hän tietää miten meitä lähestyä ja puhutella. Jokainen suhde on ainutlaatuinen. Omannäköisensä.
Mikä on uskon varmuus? Usko ei ole stabiili. Se on tavallaan mysteeri. En koe uskoani aina samalla tavalla. Niin kuin kaikissa suhteissa on hyviä ja huonoja päiviä, koska minulla on välillä huonoja ja välillä hyviä päiviä. Olen ihminen ja tunteet heilahtelevat. Joskus voin kokea asioita, joskus ei. Jumala on kuitenkin sama eilen tänään ja huomenna. Mitään mitä minä teen, ei ole hänelle yllätys. Mitä hän tekee on välillä yllätys ja joskus vaikea käsittää. Vaikka jumalaa ei voi aina ymmärtää, uskon että Jumalan sana Raamattu on kuitenkin totta. Raamatussa annetaan lupaus ja sanotaan että meillä on Jeesuksen Kristuksen sovitus työn kautta pääsy iankaikkiseen elämään hänen kanssaan. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, pääse taivasten valtakuntaan.
Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus voi tuntua liian vaikealta asialta uskoa. On vaikea uskoa, että joku voisi rakastaa minua niin paljon, että olisi valmis kuolemaan minun rikkomusteni vuoksi jotta minä saisin syntini anteeksi ja jonakin päivänä minulla olisi iankaikkinen elämä. On vaikea uskoa, että minun hintalapussani lukee Jeesus, mittaamattoman arvokas. Ylösnousemus ja usko siihen on minulle voitto. Jeesus Kristus on voittanut kuoleman ja elämä jatkuu kuolemankin jälkeen. Se antaa toivoa ja lohdutusta. Ei itkua, ei kipua, ei kiusauksia ei syntiä. Ei kärsimystä. Silloin saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Taivaassa vallitsee suuri ilo ja riemu.
Loistava uutinen on että usko on lahja ja pelastus on lahja. LAHJA. Voidaan sanoa että uskon on pyhän hengen työtä meissä. Se ei riipu meidän teoista vaan siitä mitä Jeesus teki meidän puolesta. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa jottei yksikään joka uskoo häneen hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Uskova ihminen tunnustaa, että maailmassa on jotakin meitä suurempaa – jotain, mitä emme käsitä. Hän hyväksyy, että emme ymmärrä kaikkea, eikä meidän tarvitsekaan. Voimme silti luottaa.
